Varmaan kaikki tai ainakin suurin osa raskaana olevista/olleista naisista tietää sen tunteen kun on vaan pakko saada jotain mistä ei välttämättä normaalisti edes pidä. Ja tätä pidetäänkin tietysti yhtenä raskauden oireena. Monesti olen kuullut puhuttavan kuinka jonkun on tehnyt mieli syödä laastia seinästä (tähän mä en sentään ihan usko). Mutta mulla on sellanen outo ongelma että vaikka mun poika on jo yli viisvuotias eli toisinsanoen raskaudesta on pian kuus vuotta aikaa niin mulle tulee edelleen näitä outoja himoja. Raskaana ollessani söin ensimmäiset viis kuukautta pelkkää pussista tehtyä perunamuusia voin kanssa. Sen jälkeen lisäsin ruokavalioon muutaman Mars-patukan päivässä. Ja loppuraskaudesta mulle tuli ihan järkyttävä himo nuudeleihin. Keitin nuudelit, kaadoin veden pois (lisäämättä mausteita ensin), ja lopuksi ripottelin päälle aromisuolaa. Ja ihan rehellisesti voin sanoa että elin ainoastaan sillä.
Ensimmäinen outo asia minkä huomasin oli se että nuudelin tarve jatkui vielä puoli vuotta raskauden jälkeen. No ei sekään vielä mitään, laitetaan hormonien piikkiin. Mutta kun mulla tulee näitä mielitekoja edelleen! Viimeisen vuoden aikana olen mm. himoinnut ranskanleipää kuukauden, valkosipulivoipatonkia pari kuukautta, joulupipareita muutaman viikon, paistettua jauhelihaa ja perunoita + voita kuukauden, kurkkua + raejuustoa + sinappikastiketta pari kuukautta jne...
Ja varmasti on ihan ymmärrettävää että kaikilla on joku herkku mistä oikein erityisesti pitää. Mulla se himo vaan jatkuu aina kyllästymiseen saakka ja sinä aikana mun ei tekisi mieli syödä mitään muuta. Oikeastaan mua inhottaa ajatus jostain muusta ruoasta. Mutta koska haluan pitää huolta itsestäni ja kehostani, syön tietysti muutakin kuin vain sitä yhtä ruokaa. Olis kuitenkin jännä tietää että mistä tää johtuu? Onko kyse vaan tottumuksesta joka on jatkunut pidempään kuin olisi tarvetta vai onko edelleen kyse siitä että mun kroppa tietää mitä milloinkin tarvitsee.. En ehkä koskaan saa vastausta mutta olis kiva tietää onko muita samanlaisia! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti