Varmaan kaikki tai ainakin suurin osa raskaana olevista/olleista naisista tietää sen tunteen kun on vaan pakko saada jotain mistä ei välttämättä normaalisti edes pidä. Ja tätä pidetäänkin tietysti yhtenä raskauden oireena. Monesti olen kuullut puhuttavan kuinka jonkun on tehnyt mieli syödä laastia seinästä (tähän mä en sentään ihan usko). Mutta mulla on sellanen outo ongelma että vaikka mun poika on jo yli viisvuotias eli toisinsanoen raskaudesta on pian kuus vuotta aikaa niin mulle tulee edelleen näitä outoja himoja. Raskaana ollessani söin ensimmäiset viis kuukautta pelkkää pussista tehtyä perunamuusia voin kanssa. Sen jälkeen lisäsin ruokavalioon muutaman Mars-patukan päivässä. Ja loppuraskaudesta mulle tuli ihan järkyttävä himo nuudeleihin. Keitin nuudelit, kaadoin veden pois (lisäämättä mausteita ensin), ja lopuksi ripottelin päälle aromisuolaa. Ja ihan rehellisesti voin sanoa että elin ainoastaan sillä.
Ensimmäinen outo asia minkä huomasin oli se että nuudelin tarve jatkui vielä puoli vuotta raskauden jälkeen. No ei sekään vielä mitään, laitetaan hormonien piikkiin. Mutta kun mulla tulee näitä mielitekoja edelleen! Viimeisen vuoden aikana olen mm. himoinnut ranskanleipää kuukauden, valkosipulivoipatonkia pari kuukautta, joulupipareita muutaman viikon, paistettua jauhelihaa ja perunoita + voita kuukauden, kurkkua + raejuustoa + sinappikastiketta pari kuukautta jne...
Ja varmasti on ihan ymmärrettävää että kaikilla on joku herkku mistä oikein erityisesti pitää. Mulla se himo vaan jatkuu aina kyllästymiseen saakka ja sinä aikana mun ei tekisi mieli syödä mitään muuta. Oikeastaan mua inhottaa ajatus jostain muusta ruoasta. Mutta koska haluan pitää huolta itsestäni ja kehostani, syön tietysti muutakin kuin vain sitä yhtä ruokaa. Olis kuitenkin jännä tietää että mistä tää johtuu? Onko kyse vaan tottumuksesta joka on jatkunut pidempään kuin olisi tarvetta vai onko edelleen kyse siitä että mun kroppa tietää mitä milloinkin tarvitsee.. En ehkä koskaan saa vastausta mutta olis kiva tietää onko muita samanlaisia! :)
maanantai 9. joulukuuta 2013
Hengissä ollaan!
Tulikin sit vähän pidempi tauko tänne blogiin. Meillä oli muutto tossa välissä ja nyt vasta alkaa uus kämppä näyttämään kodilta. Oon jo saanu laitettua sinne vähän jouluakin valojen ja kynttilöiden muodossa.
Muuton lisäksi on ollu koulua ja töitä joten enpä ole kotona tainnut avata tietokonetta kuin kerran tämän melkein parin kuukauden aikana.
Myös treenaaminen on vähän jäänyt tän kaiken keskellä. Välissä meni melkein kuukausi etten tehnyt yhtään mitään. Tosin koska kannoin laatikoita huoneesta toiseen ja yritin saada purettua kaikki tavarat plus sitten siivosin päivittäin koska pölyä oli tietysti joka paikassa ja kokoajan niin enpä mä olis varmaan jaksanutkaan enää jumppaa siihen päälle. Viimeisen muutaman viikon aikana olen kuitenkin saanu otettua itseäni niskasta kiinni ja pimeydestä huolimatta käynyt joko ulkona tai meidän uuden isomman olohuoneen lattialla tekemässä 3-4 treeniä viikossa. Eikä ole edes huono omatunto koska tiedän etten jaksa hoitaa koulua ja töitä jos treenaan enemmän. Tää pimeys vie kyllä joka vuosi kaikki mun energiat ja voimat. Vitamiinitkin olen ottanu tuplana kesään verrattuna ja nukkunut pidempiä yöunia mutta ei se vaan tunnu missään.
Kaikesta tästä väsymyksestä, stressistä ja kiireestä huolimatta olen todella tyytyväinen meidän uuteen kotiin. Ja tämä koti tosiaan tuntuukin kodilta. Paikka jossa on rauhallinen ja hyvä olla. Ja oli ihanaa päästä sisustamaan alusta loppuun kun meillä oli vähän ylimääräistä säästössä ja päästiin Ikeaan ja Kodin Ykköseen shoppailemaan.
Pientä lisästressiä tässä aiheuttaa ehkä sekin että on tänä vuonna lupauduttu emännöimään koko JOULU. Eli meitä tulee olemaan n. kymmenen viettämässä joulua ja koko porukalle pitäisi tehdä ruokaa... Katsotaan miten käy.
Muuton lisäksi on ollu koulua ja töitä joten enpä ole kotona tainnut avata tietokonetta kuin kerran tämän melkein parin kuukauden aikana.
Myös treenaaminen on vähän jäänyt tän kaiken keskellä. Välissä meni melkein kuukausi etten tehnyt yhtään mitään. Tosin koska kannoin laatikoita huoneesta toiseen ja yritin saada purettua kaikki tavarat plus sitten siivosin päivittäin koska pölyä oli tietysti joka paikassa ja kokoajan niin enpä mä olis varmaan jaksanutkaan enää jumppaa siihen päälle. Viimeisen muutaman viikon aikana olen kuitenkin saanu otettua itseäni niskasta kiinni ja pimeydestä huolimatta käynyt joko ulkona tai meidän uuden isomman olohuoneen lattialla tekemässä 3-4 treeniä viikossa. Eikä ole edes huono omatunto koska tiedän etten jaksa hoitaa koulua ja töitä jos treenaan enemmän. Tää pimeys vie kyllä joka vuosi kaikki mun energiat ja voimat. Vitamiinitkin olen ottanu tuplana kesään verrattuna ja nukkunut pidempiä yöunia mutta ei se vaan tunnu missään.
Kaikesta tästä väsymyksestä, stressistä ja kiireestä huolimatta olen todella tyytyväinen meidän uuteen kotiin. Ja tämä koti tosiaan tuntuukin kodilta. Paikka jossa on rauhallinen ja hyvä olla. Ja oli ihanaa päästä sisustamaan alusta loppuun kun meillä oli vähän ylimääräistä säästössä ja päästiin Ikeaan ja Kodin Ykköseen shoppailemaan.
Pientä lisästressiä tässä aiheuttaa ehkä sekin että on tänä vuonna lupauduttu emännöimään koko JOULU. Eli meitä tulee olemaan n. kymmenen viettämässä joulua ja koko porukalle pitäisi tehdä ruokaa... Katsotaan miten käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)