No onhan se. Lueskelin blogeja joissa joko tää muoti-ilmiö ärsytti tai sitten ärsytti se että muita ärsyttää.
Mua tässä koko fitness-jutussa ärsyttää lähinnä ne ihmiset jotka ostaa uudet, hienot ja kalliin merkkiset juoksuhousut (ihan yhtä pahat ku legginsit), proteiinipatukoita ja sit on niin helvetin FITNESS. "Tää on mulle elämäntapa" mut silti perse roikkuu ja paita ei ylety vyötärölle ku se on kolme kokoa liian pieni. Tai sit ollaan jo ennestään niin pieniä et riittää kun lähtee ne housut jalassa kävelemään kaupungille, vesipullo kädessä.
Ja ei, MÄ en koe olevani millääään tavalla mukana tässä ilmiössä. Mä olen alkanut huolehtimaan kunnosta ja syömään terveellisesti. Teen sitä koska siitä tulee hyvä olo ja jaksan paremmin kuin ennen. Mä käyn tekemässä ne treenit Tarjoustalon lastenosastolta ostetut college-housut jalassa ja vanha toppi päällä. En mieti miltä mä näytän muiden silmissä enkä laita Facebookiin joka päivä kuvaa siitä montako milliä mun hauis on kasvanu eilisestä. Mulla on tavotteita jotka haluan saavuttaa, ja sen jälkeen asetan uuden tavoitteen. Niistä saatan jopa läheisille ihmisille mainitakin. Ja tää ei ole nyt mitään kateutta niitä kohtaan jotka juoksee fitness-missikisoissa (joita en muuten voi kans ymmärtää).
Toisaalta ärsyttää myös ylipainoisten valitus siitä kuinka kaikkien pitäis nykyään olla hyvässä kunnossa. SE kuulostaa lähinnä kateudelta koska mä en vielä ainakaan ole kuullut että kukaan olis voinu ainakaan huonommin sellasen elämäntaparemontin jälkeen. Myös ne tekosyyt sille miks ite ollaan niin huonossa kunnossa menee kyllä toisesta korvasta ulos. Hyvin harvoin on sellanen tilanne että asialle ei oikeesti voi mitään. Kaikki on omasta itsestä kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti